Vuosi 2017: Recallers ja ahkerat puikot

Pinja, Mai (Riemun mummo), Kiila (Riemun tätipuoli), Hali (Riemun emä), Riemu, Naava

Vuonna 2017 blogini oli melko hiljainen. Blogin ulkopuolella puikot kyllä kilisivät ahkerasti ja koirien kanssa touhuttiin entistäkin ahkerammin. Kirjoittaminen ei vain tuntunut maistuvan. Olen pitkään aikonut käydä blogissa mainitsemiani ohjeita läpi ja poistaa kaiken tekijänoikeuksien alaisen sisällön. En ollut aiemmin tajunnut, etten tietystikään voi julkaista käsityökirjojen ja -lehtien sisältöjä netissä. Uuden vuoden kynnyksellä, korkeasta kuumesta toipuvana päätin vihdoin käydä toimeen. Ohjekaavioita poistellessani löysin myös luonnosten sekaan hautautuneen Some villitsee -postauksen, jonka päätin kirjoittaa loppuun ja julkaista.

Star Wars -huivi teossa

Vuoden aikana puikoilta ja virkkuukoukulta on valmistunut yhtä sun toista. Ensimmäistä kertaa minulta on myös tilattu sukkia! Työkavereille onkin valmistunut neljät tennarisukat, ja tilausjonossa on nyt Star Wars -huivi ja -sukat sekä Banaanisukat, jotka kehittele
n itse tilaajan kanssa. Tilaustöiden lisäksi teen toki koko ajan myös perheelle ja ystäville kaikenlaista. Joskus jopa itselle.

Recallers muutti elämäntyylin

Elokuussa liityin kanadalaisen Susan Garrettin Recallers-koirankoulutusohjelmaan. Susan Garrettin koulutuksen perustana on positiivinen vahvistaminen ja koiran itse tekemät valinnat (englanniksi reward-based, choice-based training). Agilityohjaajani vinkkasin minulle elokuussa, että Susanilla oli menossa ilmainen It's Yer Choice Summit, jossa kolmella videolla selitettiin hänen koulutustapansa perusperiaatteet. Olin heti myyty. Monessa asiassa olin jo kouluttanutkin tällä tavalla, mutta joissain tilanteissa käytössäni oli myös kieltoja ja turhia käskyjä sekä koiran auttamista. Nämä kaikki jäivät elokuussa pois.

Koulutus perustuu siis siihen, että koiraa rohkaistaan tekemään oikeita valintoja, mutta sitä ei myöskään rankaista vääristä valinnoista. Minkäänlaisia kieltosanoja tai ärähdyksiä ei käytetä. Alussa koiran ympäristöä pyritään muokkaamaan niin, että sen on mahdollisimman vaikea tehdä vääriä valintoja. Myöhemmin, kun koiran taidot kehittyvät, sitä haastetaan tekemällä vääristä valinnoista helpompia, jolloin oikeiden valintojen tekemisestä saa totta kai valtavan palkinnon. It's Yer Choice (IYC) -ajattelumalli heijastuu kaikkiin tilanteisiin. Se on elämäntapa.

Olen sen verran innostunut tästä uudesta ajattelutavasta, että haluan vielä hieman avata sitä. Jos koiralla on esimerkiksi tapana varastaa ruokaa pöydältä, toisilla koulutusmenetelmillä koira yritettäisiin ehkä säikäyttää sen yrittäessä juuri kähveltää ruokaa tai sille opetettaisiin jätä-käsky, joka huudettaisiin, kun koira lähestyy himoitsemaansa ateriaa. Positiiviseen vahvistamiseen ja valintaan perustuvassa koulutusmenetelmässä ensimmäiseksi hallitaan koiran ympäristöä: Sen ulottuville ei siis jätetä ruokaa. Sen lisäksi koiran kanssa harjoitellaan IYC:n perusharjoitusta eli ruuan jättämistä ilman erillistä käskyä. Koiralle opetetaan, että sen yritykset ottaa ruokaa väkivalloin kädestä eivät tuota tulosta. Sitä ei kielletä eikä auteta, vaan yksinkertaisesti odotetaan, että se tarjoaa jotain muuta. Kun koira hetkeksikin jättää käden rauhaan, se avataan, jolloin herkku paljastuu. Jos koira syöksyy takaisin herkun kimppuun, käsi sulkeutuu. Koiran palkitsemisessa on neljä vaihetta:

1. Käsi avautuu.
2. Nami nostetaan kädestä.
3. Nami ojennetaan koiraa kohti.
4. Nami annetaan koiralle.

Harjaushetket sujuvat nykyään näin.

Jos jossain näistä vaiheista, koira syöksyy ottamaan namin ennen aikojaan, nami palautuu takaisin käteen ja käsi sulkeutuu. Koiraa kehutaan, kun se toimii oikein, mutta muuten se oppii pelkästään seuraamalla sen tekojen aiheuttamia seurauksia herkun saamiseen. Aluksi herkku on kädessä, sitten se siirretään lattialle, sitten sitä on kipossa, ruokapöydällä, keittiöntasolla, kaikissa mahdollisissa paikoissa. Opittua kasvatetaan ja yleistetään koko ajan, eikä jättämiseen ikinä lisätä käskyä. Näin koira toimii oikein myös silloin, kun omistaja ei ole paikalla.

Recallers on muuttanut myös harjaushetkiä. Harjaan koirat aina ulkona, koska haluamme pitää sisätiloissa pöllyävän karvan minimissään. Etsin lenkin varrelta aina penkin, jonka vieressä on roskakori. Jos roskista ei lähellä ole, kerään karvat pussiin ja heitän ne roskiin lenkin jatkuessa. Penkit ovat koirilleni Hot Zoneja eli paikkoja, jotka ne kokevat erityisen palkitseviksi. Muita tällaisia ovat kevythäkit, retkipeti, pyyhkeet, ulkona penkkien lisäksi kivet ja Riemulle myös kannot. Käskysanani "kivi" tarkoittaa koirille "nouse tuon kohotetun asian päälle ja pysy siellä, kunnes toisin sanotaan". Hot Zone opetetaan aluksi niin, että koira itse ehdottaa Hot Zonelle (pyyhe tai mikä tahansa muu alusta) menemistä ja sitä palkitaan siitä. Käsky lisätään vasta paljon myöhemmin. Riemun agilityssa ja Naavan flyballissa minulla on mukanani retkipeti, jolla koirat pysyvät taukojen ajan.

Naava flyball-harjoituksissa retkipedillä.

Harjauksen alussa sanon molemmille "kivi", jolloin koirat hyppäävät penkille. Varmuuden vuoksi sidon niiden hihnat penkkiin kiinni. Pyydän koirat vuorotellen penkin eteen harjattaviksi. Harjaus on koirille samalla IYC-harjoitus sillä pidän avonaista namikuppia penkillä tai penkin käsinojalla (kuvassa) ja namikupin kannen päällä maassa nameja harjattavaa varten. Penkillä vuoroaan odottavaa palkkaan ajoittain namikipossa ja harjattavaa kupin kannella olevilla nameilla. Olin itseasiassa yllättynyt, kun tajusin, että voin pitää avonaista namikuppia penkillä ilman että koirat edes yrittävät ottaa nameja. Kuten kuvasta näkyy, ne keskittyvät minuun eivätkä vierellään oleviin nameihin. Siistiä!

Susan Garrettilla on myös agilityohjaukseen painottuva Handling360-koulutusohjelma, joka oli auki muutama kuukausi sitten. Meillä on kuitenkin Recallers vielä kesken, joten päätin, että harkitsen Handling360:een osallistumista vuoden päästä Recallersin jälkeen. Vaikka monessa asiassa koirien on ennenkin pitänyt omien valintojensa kautta saada haluamansa, Recallers-ohjelman avulla minunkin koirat ovat kehittäneet taitojaan tosi nopeassa ajassa aivan huimasti! Ennen Recallersia Riemu ei edelleenkään oikein malttanut olla hihnassa vetämättä ja Naava sen sijaan laahasi kaukana takanani. Kahden viikon Reinforcement Zone -harjoittelu muutti kaiken: Molemmat koirat kävelevät nätisti vieressäni, Riemu ei vedä eikä Naavaa tarvitse raahata perässä. Recallers on myös nostanut Naavan treenimotivaatiota huimasti, sillä harjoitukset ovat niin hauskoja.

Kartioita, tasapainopalloja ja luunmuotoinen tasapainotyyny

Handling360:n aukaisun yhteydessä oli myös neljän videon Agility Handling Summit. Sen aikana tein muistiinpanoja, ja päätin keskittyä seuraavan vuoden aikana myös koirien kehonhallinnan parantamiseen. Olin tänäkin vuonna Koiramessuilla talkoilemassa, ja vuoroni jälkeen nappasinkin eräältä ständiltä mukaani ihastuttavan määrän tarvikkeita, joista olin pitkään haaveillut. Kaikki ovat FitPawsin koiraliikuntavälineitä, joita myös Susan Garrett käyttää ahkerasti. Ryhmätreenit jäävät meidän osalta nyt määrittämättömän pitkäksi aikaa tauolle, joten sinä aikana on hyvä tehdä muita harjoituksia.

Innostuin koirien kanssa reenaamisesta taas sen verran, että ensin tuli reenattua vähän liikaakin. Saatoin reenata kerralla jopa 40 minuuttia, joka on turhan pitkä aika korkeatempoisten harjoitusten tekoa, vaikka koirat vuorottelevatkin. Totesin, että paras keino säädellä reenien kestoa on laatia biisilista, jonka pituus on reenien enimmäiskesto, n. 20 minuuttia. Tiedän, mikä laulu tulee keskivaiheessa ja mikä on viimeinen biisi, joten pysyn kärryillä reenin kestosta. Tämä on toiminut oikein hyvin!

Lehtijuttua varten opetin koirat vilkuttamaan.

Koirien ruokintaa säädettiin

Riemun vatsan kanssa oli vuoden aikana harmillisen paljon ongelmia. Sen vatsa oli sekaisin jokaisen agilitytunnin jälkeen. Harjoittelimme muiden vuorojen aikana rauhoittumista, mitä edisti todella paljon ja nopeasti Recallers ja HZ-harjoittelu. Hankkimani retkipeti auttoi siinä selvästi. Riemu on kuitenkin odottaessaan sen verran stressaantunut, että kun saa palkkaa rauhassa retkipedillä olemisesta, sen maha ei yksinkertaisesti kestä sitä. Stressi yhdistettyinä nameihin sekoittaa sen vatsan. Olisin toki voinut mennä muiden vuorojen ajaksi aina ulos, mutta nimenomaan rauhoittumisen harjoittelu on sille erittäin tärkeää ja siinä onkin edistytty vuoden aikana hienosti. Sovinkin agilitykouluttajamme kanssa, että Riemu tekee vain yhden reenipätkän, harjoittelee rauhoittumista ennen omaa vuoroaan, mutta lähtee oman vuoron jälkeen kotiin. Tämän lisäksi Riemun ruokavalioon lisättiin eläinlääkärin suosituksesta kaurapuuroa. Nämä auttoivat, ja Riemu alkoi selvitä agilitystä ilman vatsavaivoja.

Naavakin sai oman kevythäkin. Molemmat syövät näissä.

Riemun aamuruuasta puolet on keittämääni tattari-kaurapuuroa, puolet raakaa lihaa tai liha-luuseosta, kuten ennenkin. Testasin Naavallekin puuroa, mutta sen vatsa ei kestä viljaa ollenkaan. Tulipahan sekin epäily todistettua todeksi. Se saa siis jatkossakin kuitunsa pelkästään kasviksista. Osallistuttuani luennolle koiran ruokinnasta aloin miettiä lisäravinteiden tarvetta. Olin antanut koirille epäsäännöllisesti Teräsrekkua ja lohiöljyä, mutta aloin nyt suunnitella lisäravinteiden antamista tarkemmin. Lisään koirien ruokaan joka päivä lohiöljyä ellei ruokana ole lohta. Naavan atooppinen iho on usein kuiva, joten eläinlääkäri suositteli sille kahdenkin rasvan lisäämistä. Koska talvi lähestyy ja talviturkin kasvattaminen vaatii rasvaa, lisään koirien ruokaan nyt pari kertaa viikossa lohiöljyn lisäksi rypsiöljyä tai kookosöljyä. Joka toinen viikko ne saavat Teräsrekkua ja joka toinen merilevää ja E-vitamiinia. Ajatus on jättää Teräsrekku kokonaan pois, kun se loppuu, mutta purnukka on niin iso, että sitä riittää vielä melko pitkäksi aikaa.

Kesän lopulla Naavan allergiaoireet taas pahenivat, joten tulehduskierteen päätteeksi vein sen taas allergiatesteihin. Kävi ilmi, että Naavalla on pöly- ja jauhopunkkiallergian lisäksi jos jonkinlaista siitepölyallergiaa. Siedätyshoitolääkkeeseen lisättiin siis uudet allergeenit. Uutta lääkettä odotellessa Naava on rapsutellut kainaloitaan, mutta enimmäkseen se on voinut hyvin. Se tosin syö nykyään päivittäin allergialääkettä, joka pitää pahimmat oireet kurissa. Ruoan rasvapitoisuuden lisäämisen pitäisi myös vähentää ihon kuivuutta ja täten helpottaa kutinaa.

Lakusukat jämälangoista vahvistetulla pohjalla.

Jämälankoja ja uusia tekniikoita

Vuodessa ehtii tehdä yhtä sun toista. Tein sukkien välissä jonkin verran virkkuutöitä, mikä johti käsialan muuttumiseen edes takaisin. Saman koon sukissa oli yhdessä vaiheessa 48 silmukkaa, mutta seuraaviin piti laittaa 38, koska virkkaaminen oli niin löystänyt käsialaani!

Pyrin käyttämään kaikissa töissäni jo olemassa olevia lankoja. Tämä toteutui aika hyvin, mutta tilaustöitä varten piti kyllä ostaa uusia lankoja. Tulihan niitä kyllä ostettua varastoonkin, kun välillä sain jonkin loistavan idean, jota varten piti heti saada langat mutta jonka tekeminen ei sitten heti alkanutkaan. Huvittaa ajatella, että kolme vuotta sitten minusta yksi pahvilaatikollinen lankoja oli iso määrä.



Opettelin myös uusia tekniikoita. Netissä näkyi paljon c2c-tekniikalla eli nurkasta nurkkaan virkattuja hienoja peittoja. Koska laatikostani löytyi valkoista ja ruskeaa Red Heart Soft -lankaa, päätin toteuttaa pitkään vauvanutuissa ihailemani pätkis-tekstin peitossa. Peittoa oli todella helppo ja kiva virkata, mutta tekeminen oli aloittelijalle hidasta. Tein peittoa iltaisin ja viikonloppuisin. Se valmistui noin kahdessa kuukaudessa.

Virkattu vauvan peitto

Agilitysukat jämälangoista

Star Wars -huivia varten opettelin kutomaan ontelokudetta. Sen tekeminen on erittäin helppoa ja todella vaikuttavaa! Huivista tulee tällä tekniikalla toiselta puolelta mustavalkoinen ja toiselta valkomusta. Star Wars -sukkia varten opettelenkin sitten tikapuutekniikan, jolla langan saa kirjoneuleessa helposti kuljetettua joustavasti. Yritin sen tyylistä tekniikkaa jo agilitysukissani, mutta tein jotain väärin. Sukkien kärkiosaan tuli löysä verkko, joka tuntuu, kun sukka on jalassa. Onneksi agilitysukat tulivat vain omaan jalkaan.

Erilaisia käsityökirjoja on tällä hetkellä hyllyssä 11. Poimin niistä kuvioita muun muassa joululahjasukkiin, jotka kudoin tulevalle appiukolle ja anopille. Aivan, menimme tänä vuonna kihloihin, joten ensi vuonna on tiedossa häät! Suunnittelin ensin virkkaavani morsiuspuvun itse, mutta päädyin kuitenkin ostamaan puvun. Itse tehty ei kuitenkaan vastaisi omia vaatimuksiani. Jääpähän enemmän aikaa tehdä tilaustöitä. Lämmikkeen ja laukun aion kuitenkin häitä varten tehdä.

Aktiivista uutta vuotta kaikille!

Anopin ja appiukon joululahjasukat

Some villitsee: Jämälankarinki, Ystävänpäiväsukat ja Suomi 100 -vauvasukat

*******************Luonnosten kätköissä *************************************************************
Löysin tämän luonnoksen siivotessani blogia. Se on aloitettu vuoden 2017 alussa, kun Ystävänpäiväsukat olivat vielä kesken ja tehtailin Suomi 100 -sukkia koko ajan lisää. En vain koskaan saanut kirjoitettua sitä loppuun. Nyt teksti on päivitetty ja valmiina julkaistavaksi!
***********************************************************************************************************

Jämälankarinkiin tekemäni sukat.

Joulun jälkeen kutomisintoni on ollut huipussaan, ja to do -listani sen kun kasvaa kasvamistaan. Ensimmäistä kertaa innostuin nyt osallistumaan myös somessa pyöriviin kutomisjuttuihin.
Jämälankaringin ideana oli, että jokainen kutoo tuntemattomalle ihmiselle jämälangoistaan sukat. Järjestäjä keräsi kaikilta tarvittavat tiedot (jalan koko ja pituus, mahdolliset allergiat ja lemmikit, osoite) ja jakoi sitten jokaiselle parin. Sukat postitettiin maaliskuussa, joten kutomiselle oli aikaa pari kuukautta.
Ystävänpäiväsukissa kudotaan kirjoneuletta, jonka mallineule on Niina Laitisen käsialaa. Hän paljastaa joka aamu seuraavan kuviopätkän. Sukkien teko alkoi 20.1. ja päättyi juuri ennen ystävänpäivää. Kudon edelleen kaikkein mieluiten varpaista varteen, kaksi sukkaa yhtäaikaa, joten tein sekä jämälankasukat että ystävänpäiväsukat sillä tavalla. Tästä syystä aloitin ystävänpäiväsukat vasta helmikuun puolella, jotta pystyin aloittamaan kuvioinkin ns. väärästä suunnasta. Alkuperäinen suunnitelma oli käyttää jalkaterässä itsekeksittyä kuvioa ja varressa Niina Laitisen mallineuleita, mutta toisin kävi.
Vuosi 2017 on Suomen juhlavuosi, kuten kaikki varmasti ovat huomanneet. Kaikki tänä vuonna syntyvät vauvat saavat synnytysosastolta mukaansa sinivalkoiset sukat, joita kaikki vapaaehtoiset saavat sairaaloihin toimittaa.

Jämälankaringin sukat

Nämä kauniit JonSukat minä sain jämälankaringistä.

Valmistauduin ystävänpäiväsukkiin harjoittelemalla kirjoneuletta, tai ainakin värien vaihtamista, jämälankaringin sukissa. Valitsin yksinkertaisen kuvion, jotta voin keskittyä kokeilemaan langan päättelemistä kutoessa. Valitsin lankalipastostani kolme lankaa ja sekoittelin niitä miten sattuu. Tein myöskin eripariset sukat, koska tykkään erilaisuudesta.
Olen joskus vuosia sitten tehnyt enemmän kirjoneuleita ja silloin myös kokeillut tuota samantien päättelemistä. Tuntui kuitenkin, että päättely kiristi sukkaa ja lähti helposti purkautumaan. Nyt pujottelin lankaa hieman pitemmältä matkalta. Lopuksi kävin kyllä vielä langanpäät läpi ja päättelin niitä tarvittaessa parsinneulalla.

Kuvion ohje: Rakas villasukka (Suuri Käsityö -lehden toimitus ja Taija Kuula. Sanoma Media Finland. 2014.): Magdaleenan sukat
Langat: Novita 7 veljestä Raita, 7 veljestä harmaa, 7 veljestä/Nalle valkoinen
Puikot: pyöröpuikot 3.5

Tämä kuvio oli niin yksinkertainen, nätti ja vaivaton tehdä, ettei varmasti jää viimeiseksi kerraksi, kun tätä käytän. Ylipäänsä voisi kyllä kuluttaa jämälankoja nätteihin sukkiin useamminkin. Niitä voisi sitten lahjoittaa sukkia tarvitseville.
Parillani oli koon 41 jalka, mutta koska kuvio tekee sukasta melko löysän, silmukoita oli vain 44. Kuvio on oikeastaan pitsistä joustinneuletta. Joka toisella kierroksella tehdään langankiertoja ja joka toisella kudotaan 2 o, 2 n. Langankierto on vuorotellen ennen ja jälkeen yhteenneulomisen. Kuvion kyllä oppi nopeasti!





Ystävänpäiväsukatvanttuut

Päätin tehdä nämä sukat lahjaksi läheisimmälle ystävälleni, jolla on samankokoinen jalka kuin minulla (39). Itse keksimäni värikuvio kiristi jalkaterää kuitenkin niin paljon, että silmukoita olisi pitänyt olla enemmän. Olin kuitenkin laiska, enkä jaksanut purkaa kaikkea pois. Niinpä näistä tulikin Ystävänpäivävanttuut! Tulipa samalla huomattua, että vanttuut on erittäin kätevä tehdä sormista ranteeseen.

Kuviossani harmaa, valkoinen ja keltainen silmukka kiertävät kämmentä. Värit siirtyvät joka toisella kerroksella. Resorissa on 1 o, 1 n -joustinneuletta.

Langat: Novita Nalle harmaa, valkoinen ja keltainen
Puikot: pyöröpuikot 3.5

Suomi 100 -vauvasukat
Suomen 100-vuotisen itsenäisyyden kunniaksi jokainen juhlavuonna syntyvä vauva saa kotiinviemisiksi suomisukat. Sukkia saa kutoa kuka tahansa, ainoa sääntö on, että niiden tulee olla sinivalkoiset. Sukat lahjoitetaan oman asuinalueen sairaanhoitopiirille. Minun ei omaksi onneksi tarvinnut toimittaa sukkia sen kauemmas kuin poikaystäväni äidille, joka työskentelee kätilöopistolla.
Vauvojen sukkia on niin helppoa ja nopea tehdä, että halusin tehdä keräykseen enemmän kuin yhden parin. Samalla sain tilaisuuden kokeilla varpaista varteen sukkia tässä koossa! Junasukat tein kuitenkin tavallisesti, varresta varpaisiin, tosin kaksi yhtä aikaa. Tavallisessa tavassa huonoin puoli on se, että joudun aina purkamaan aloituksen monta kertaa etsiessäni oikeaa silmukkamäärää. Kaiken kaikkiaan tein viidet sukkaparit, joista tässä neljät kuvattuina.

Lisää tennarisukkia

Converse-sukkia on tullut tehtailtua lisää. Tässä uusimpien kuvat. Tilauksia otetaan edelleen vastaan!


Poikakaverin sukkiin tein tähtilogon sijaan hänen yrityksensä logon. Näillä sukilla on hyvä tassutella no shoes -toimistossa. Toiveena oli siniset, lyhytvartiset tennarisukat.

Sukkien logo jäljittelee yrityksen logoa.

Omat lyhytvartiset tennarisukat.

Uskokoon ken tahtoo, mutta tällaiset valmistuivat jopa omaan jalkaankin. Itselle tein tosin logottomat versiot, koska halusin tehdän jonkin erilaisen logon, mutten lopulta keksinyt, minkä tekisin. Halusin myös lyhytvartiset, jottei tarvi pohtia, meneekö varsi lahkeen päälle vai alle.

Näissä nauhojen pituus on 150 cm.

Minun sukkieni lisäksi meidän toimistolla näkyy nyt myös toiset minun tekemäni tennarisukat. Työkaverin tilauksesta tein harmaat, pitempivartiset converset. Nauhojen piti kulkea koko varren pituudelta, joten näihin tarvittiin 150-senttiset nauhat.

Villapipo ja muita pipo-ohjeita

Teen pipoja aika harvoin, joten kun siihen hommaan ryhtyy, aloittaminen on aina melkoista arpomista. Kuinka paljon niitä silmukoita nyt pitikään olla? Millä puikoilla tein viimeksi? Riittääkö pyöröpuikkojen pituus? Missä vaiheessa se kaventaminen aloitettiinkaan? Joka kerta pipo kuitenkaan valmistuu ja sopii vastaanottajan päähän. En kuitenkaan ole vielä kirjoittanut yhdenkään pipon ohjetta blogiin. Kun nyt täksi talveksi tein itselleni pipon, päätin kaivella esiin myös aiemmin tekemieni pipojen kuvia ja julkaista ne samassa. Tämä on siis suuri pipopostaus! Vanhojen pipojen lanka- ja puikkotiedot ovat puutteelliset, koska en ennen kirjannut tekemieni töiden tietoja ylös.

Villapipo

Parin vuoden suunnittelun jälkeen oli vihdoin aika tehdä itselle kunnon villapipo. Pipo, jota voi käyttää talvipakkasella ihmisten ilmoilla. Siis silloin harvoin, kun liikkuu jossain ilman koiria. Kuvio on omasta päästä keksitty. Halusin tehdä löysän pipon, jossa on iso tupsu!

Lanka: Svarta Fårets Lovikka (100 % villaa, 100 g = n. 60 m), valkoharmaa
Puikot: pyöröpuikot 6.0, 60 cm
Muut tarvikkeet: apupuikko ja tupsua varten kaksi pahvirinkulaa, joiden halkaisija on 11 cm ja reiän halkaisija n. 3 cm.

Luo 56 s ja kudo 5 krs joustinneuletta (1 o, 1 n). Aloita kutomaan 14 silmukan kaavion mukaan ja toista kaaviota leveyssuunnassa 4 kertaa, jolloin pipoon tulee neljä pientä palmikko ja neljä isoa. Aloitin kavennukset kierroksella 27 kutomalla isojen palmikkojen keskellä 2 oikein yhteen. Sen jälkeen kavensin joka kierroksella tasavälein siellä, missä hyvältä tuntui. Valitettavasti teen niin harvoin pipoja, että kavennan aika sattumanvaraisesti. Tässä pyrin kaventamaan nurjilla silmukoilla niin pitkään kuin se oli mahdollista.

Lopuksi tee tupsu pyörittelemällä lankaa tiiviisti kahden pahvirinkulan ympärille. Työnnä sakset pahvien väliin ja leikkaa lanka pahvien välistä. Ujuta rakoon lanka ja sido sillä tupsu kasaan. Poista pahvirinkulat ja tupsu on valmis!

Kaavio. Klikkaa kuvaa nähdäksesi sen isompana.

 

Lapsen mansikkapipo 

Lanka: Novita Nalle punainen, vihreä ja keltainen
Ohje: Novita
http://arkisto.novitaknits.com/cms.php?cms_cname=neulemallisivu&nlm_id=92911

Tällaiset tein veljentytölle ja siskontytölle vuonna 2012. Veljentytölle se oli ristiäislahja ja siskontyttö oli silloin 1-vuotias. Virkkasin pipoihin lisäksi ketjusilmukkanarut, jotta ne pysyvät paremmin päässä.

Siskolle pipo ja tuubihuivi

Pipon Lanka: Novita Isoveli, harmaanruskea
Pipon ohje: Novita
http://arkisto.novitaknits.com/cms.php?cms_cname=neulemallisivu&nlm_id=93908
Tuubihuivin patenttineulos: http://teeitse.punomo.fi/cat/neulonta/neulokset/patenttineulos.html

Siskolle kudoin tällaisen pipon vuonna 2013. Virkkasin siihen ruskean ja keltaisen kukan, joten kukan väriä pystyi vaihtamaan. Kudoin samalla tuubihuivin, jossa käytin patenttineulosta. Se oli erittäin joustavaa ja sopi hyvin huiviin! Lankana oli ihanan pehmeää lankakaupasta ostettua, hieman kallimpaa lankaa. En valitettavasti enää muista langan merkkiä. Pipon toinen kukka on tehty tuubihuivin langalla ja toinen pipon langalla.

Salama McQueen -pipo

Lanka: Nora (100 % puuvillankaltaista akryyliä), ruskea
Salama McQueenin malli:
http://soppaajasilmukoita.blogspot.fi/search?q=salama

2013 tein myös siskonpojalle, suurelle Autot-fanille, keväisen kevyen Salama McQueen -pipon. Pipon ohje oli omasta päästä, mutta Salamaan otin mallia yllä mainitusta blogista. Rustasin kuvion värikoodeilla ruutupaperille ja kirjailin auton pipoon vasta lopuksi silmukoita mukaillen. Kirjontaa oli todella hauska tehdä!

Converse-sukat

Vuosi sitten nämä minulta jo tilattiin ja itse sukkaosa valmistuikin nopeasti. Kaiken muun kanssa tulikin sitten semmoisia ja tämmöisiä ongelmia, että ratkaisujen keksimiseen meni aikaa. Valmistuivatpa sentään viime jouluksi! Tammikuussa tein siskolleni harmaat converse-sukat, jotka valmistuivatkin sitten kahdessa viikossa.

Ohje sukkaan: esim. 7 veljestä -langan vyöte (ks. Näimmie kuon ja virkkaan) 

Lanka: 7 veljestä punainen/harmaa, 7 veljestä valkoinen, lisäksi mustaa jämälankaa
Puikot: sukkapuikot 3.0
Virkkuukoukku: 3.5
Muut tarvikkeet: valkoiset kengännauhat (pituus 100 cm tai 120 cm), parsinneula

Kudoin koolle 39, joten silmukoita oli 48. Kudo ensin tavallinen sukka punaisella/harmaalla langalla. Vaihda lanka valkoiseen vähän ennen kuin alat tehdä kärkikavennuksia. Punaisissa aloitin valkoisen vasta kärkikavennuksista, mutta totesin harmaissa, että halusin valkoisesta osasta isomman. 

Olisin halunnut tehdä näihin valkoiset reunat, mutta en saanut valkoisia kaitaleita kiinnitettyä sukkaan ilman että ne alkoivat kiristää. Yritin myös neuloa kaitaletta suoraan sukkaan, mutta siitä tuli aika hirveän näköistä. Näin kuitenkin netissä paljon kuvia tennarisukista, joissa ei ollut sivukaitaleita ja hyvältä nekin näyttivät! Niinpä jätin reunan pois.

Kengännauhojen kaitaletta varten poimi sukan päältä, kahdelta puolelta sopiva määrä silmukoita. Minä poimin punaisissa 24 s ja harmaissa 21 s. Aloitin poimimisen kärkikavennuksen ensimmäisestä silmukasta katsoen neljännestä ja korkeudessakin neljännestä silmukasta. Tein punaiseen sukkaan viisi reikää, mutta kengännauhoja pujottaessa huomasin, että niitä olisi kannattanut tehdä kuusi. En jaksanut purkaa enää kuudetta kertaa, joten pujotin nauhat viimeisen kerran ylhäällä neuloksen läpi. Harmaisiin teinkin sitten kuusi reikää. Punaisissa kengännauhojen pituus oli 100 cm, harmaissa 120 cm.

Kun olet poiminut silmukat, kudo silmukat oikealla puolella oikein ja nurjalla puolella nurin. Oikea puoli on se, joka nauhojen ollessa paikallaan on päälipuolella. Punaisissa kudoin reiät nurjalla puolella ja harmaissa oikealla. Enpä huomannut mitään laatueroa näissä kahdessa, mutta koska vain harmaissa on oikea määrä reikiä, alla ohje siihen:

Reiät (6 kpl, yht 21 s): 1 krs o, 1 krs n, sitten oikealla reiät: 2 o, langankierto, 2 o yhteen, 1 o, langankierto, 2 o yhteen jne.; 1 krs n, oikealla päättely

Huom! Varmista, että reiät tulevat toisessa lärpäkkeessä samaan kohtaan kuin ensimmäisessä. Itse tein molemmissa lärpäkkeet toistensa peilikuvina, koska ensimmäisen aloitin varpaiden puolelta ja toisen varren puolelta. Jos silmukkamääräsi on lärpäkkeissä eri kuin minulla, täytyy välissä tehtävien silmukoiden määrää muuttaa.

Viimeisenä virkataan tähtilogo. Minä tein sen näin:

Virkkaa valkoisella langalla 3 kjs ja yhdistä päät toisiinsa 1 piilosilmukalla. Virkkaa renkaaseen 10 p ja sulje kierros 1 ps:lla. Virkkaa sitten jokaiseen pylvääseen 2 p = 20 p. Sulje taas ps:lla.

Kirjo sitten mustalla langalla ja parsinneulalla ympyrään tähti. Itse sohin sinne tänne aivan summissa, välillä purin, kirvasin ja aloitin alusta. Jokainen valmistunut logo on omanlaisensa, identtisiä niistä ei missään nimessä tullut. Sen verran tuo kuitenkin vaatii vielä harjoitusta, että päätin olla menettämättä hermojani (enempää) ja annoin näiden yksilöllisten kukkien kukkia. Tarkoituksena on tehdä converse-sukkia vielä ainakin kolmet, joten joskohan jossain vaiheessa se kirjominenkin alkaisi luonnistua.

Siskon sukkien valmistuessa tilasin Fröken Rosengreniltä (frokenrosengren.com) ihanaa kangasnauhaa, jossa lukee "käsintehty". Jatkossa aion ommella tällaisen kaikkiin tutuille tekemiini sukkiin!

Effervesce ja palleropalmikko

Tässä kaksi kaunista kuvioa jouluisen värisissä sukissa. Molemmat sukat on kudottu varpaista varteen, mutta kuviot voi kutoa myös tavallisiin sukkiin. Sellaisiin nämä molemmat on alun perin tarkoitettukin. Molempiin sukkiin riittäisi yksi lankakerä, mutta jos kutoo kaksi sukkaa yhtä aikaa, lankakeriä tarvitaan kaksi.

Effervesce

Näissä lankana oli Red Heart Soft

Tähän kuvioon olen ihastunut toden teolla. Ensimmäiset sukat valmistuivat 2014 ja ne jäivät harvinaislaatuisesti omaan jalkaan — en ollut täysin tyytyväinen lopputulokseen. Silloin kudoin ensimmäisiä kertoja varpaista varteen ja lanka oli paljon paksumpaa kuin ohjeessa, joten ymmärrettävästi kuvio näytti eriltä. Hienot niistä silti tuli, vaikken samantien ollutkaan sitä mieltä. Ahkerasti niitä tuli kuitenkin käytettyä, sillä nyt ne odottavat pesua ja paikkausta.

Raitalangassa kuvio ei erotu yhtä selkeästi

Kaverini sattui mainitsemaan syksyllä, että hänellä on villasukat vähissä. Mummo ei niitä enää kudo ja vanhat ovat jo menneet rikki. Ilmoittauduin heti vapaaehtoiseksi sukkatoimittajaksi! Kaverilla on vieläpä somat ja sirot jalat, kokoa 35-36. Siltä istumalta valitsin yhden monista langoistani ja päätin tehdä pitkästä aikaa effervescet.
Kuvion nimi tarkoittaa kuplimista, poreilua, ja sitä se mukaileekin. Kuplat alkavat kärjestä ja lisääntyvät vartta kohti. Mitä ohuempi lanka, sitä enemmän kuplia lopussa. Raitalangassa kuvio ei tietenkään näy yhtä hyvin, mutta mieli teki raitalankaa!

Alkuperäinen, ilmainen ohje englanniksi Ravelryssä: http://www.ravelry.com/patterns/library/effervesce
Lanka: 7 veljestä Polkka
Puikot: pyöröpuikot nro 3.5

Kun ajatuksen hoksaa, ohjetta ei tarvitse enää seurata ja kuplia voi tehdä oman mielen mukaan. Alkuperäisessä ohjeessa tehdään aina vuorotellen yksi kupla ja kaksi kuplaa. Punaisissa sukissa tein aina vain yhden kuplan. Kuplien sisällä neulotaan oikeaa ja kuplien reunan silmukat kudotaan takasilmukasta oikein. Kuplien ulkopuoliset oikeat kudotaan myös takakautta, jotta ne nousevat esille.

Alla alkuperäisen ohjeen kehittäjän Kimberly Pieperin kaaviot. Ne ovat nyt siinä järjestyksessä, missä niitä varpaista varteen sukkia tehdessä katsotaan. Koska minun lankani oli paljon paksumpaa kuin Kimberlyn, varsi ei ollut ihan noin täynnä kuplia. Tykkään tästä ajatuksesta, että kuplat levittäytyvät varpaista kohti vartta!

Vasemman jalan jalkapöydän kaavio

Oikean jalan jalkapöydän kaavio

Vasemman jalan varren kaavio

Oikean jalan varren kaavio

Lyhenteiden suomennokset ja kuvioiden selitykset

Palleropalmikko

Äitille tein joululahjaksi sukat Suuri Käsityö -lehden kuviolla. Sukat olivat koon 39-40 jalkaan. Toistin kuvion kaksi kertaa. Lankana oli Ville, joka on seiskaveikan tyylinen villasekoitelanka. Siinäkin on 75 % villaa ja 25 % polyamidia. 

Ohje: Suuri Käsityö 10/2016
Lanka: Ville, tummanpunainen
Puikot: pyöröpuikot nro 3.5

Huom.! Kuvio on tekijänoikeuksien alaista sisältöä, joten minulla ei ole oikeutta julkaista sen kaavaa.

Pallerot eivät aluksi meinanneet erottua ollenkaan, vaan jäivät ikään kuin sukan kääntöpuolelle. Kun sukat olivat valmiit, suihkutin niihin hieman vettä ja painelin pallerot oikealle puolelle. Kun sukat olivat kuivuneet, pallerot pysyivät oikealla puolella.
Koska kuvio tuli sukan sivuille, kudoin sukkia yhtäaikaa vain kuvion alkuun asti.

Samanlaisia mutta erilaisia

Riemun uusi takki! Naava ei tällaista suostuisi pitämään.

On nuo koirat kyllä niin hassuja ja niin erilaisia. Tietyissä asioissa huomaa kouluttajan vaikutuksen: molemmat osaa rauhottua, niillä on vahva paikkamakuu, molemmat pysyy vapaana ollessa lähellä, tulee innolla luokse sekä noudattaa kodin sääntöjä tarkasti.
Suurin ero näiden kahden välillä on hermorakenteessa. Naavalla on paljon heikompi hermorakenne kuin Riemulla. Se pöhisee pienimmällekin äänelle ja hiipii piiloon tai käpertyy ihmiseen kiinni. Riemu on oppinut, ettei Naavan pöhinä yleensä merkitse mitään, joten se harvoin lähtee siihen mukaan. Vain jos se itsekin kuuli tai näki jotain todella epäilyttävää. Jos terassin ovi on auki ja koirat ovat sisällä, Naava pöhisee ihan kaikille äänille. Riemu ei äänistä välitä, mutta pöhähtää tai jopa haukahtaa, jos näkee ihmisen meidän aidan takana. Toisaalta sillä on vielä mörköikä menossa, joten hämärällä kämmenen kokoinen kivikin saattaa säikäyttää. Se reagoi kuitenki enemmän näköärsykkeisiin kuin ääniin.

Olen aina halunnut opettaa koiralle ns. "noloustempun" eli sen, missä koira laittaa tassunsa (myöhemmin molemmat) kuonolle. Ennen Riemua aloin opettamaan sitä Naavalle  niin, että laitoin löysän ponnarin roikkumaan sen kuonolle ja naksautin, kun se tuuppasi ponnarin tassulla pois. En meinannut ehtiä ottaa kättäni pois ponnarilta, kun Naava jo viskasi sen maahan. Juuri ja juuri ehdin naksauttaa. Lopulta lopetin tempun harjoittelun, koska Naavaa alkoi ahdistaa ponnarin laitto kuonolle. Harjoittelutapa paineisti sitä aivan liikaa.
Naava ei yhtään pidä siitä, että sen päälle laitetaan yhtään mittään: kauluria, pyyhettä, sukkaa, lelua. Se repäisee sen samantien pois. Riemu sen sijaan ei välitä, vaan antaa asian olla. Sen "tee mulle ihan mitä vaan" -asenne pätee myös tässä. Kun se oli pentu, saatoin asettaa sen selälle pyyhkeen ja se tallusteli sen kanssa ympäriinsä aivan tyytyväisenä, kunnes nukahti jonnekin pyyhe edelleen selän päällä.

Tänään aloitin Riemun kanssa noloustempun harjoittelun. Ajattelin, että haasteena tulee olemaan saada se ottamaan ponnari pois kuonolta. Oikeassa olin! Siinä se poika vaan istui ja katsoi minua ponnari kuonolla roikkuen. Sain tehdä kaikkeni, etten ala nauraa.
Onneksi se on kuitenkin fiksu ja sopivan malttamaton poika, joten se tiesi, että odotan sen tekevän jotain. Hetken tuijottelun jälkeen se tönäisi ponnarin kuonoltaan ihanan selkeästi ja rauhallisesti, joten naksauttaminen oli helppoa. Nopeasti se huomasi, että tarkoitus on nimenomaan ottaa kuonolla oleva asia pois. Se ymmärsi asian ytimen sen verran nopeasti, että voin varmasti pian jättää ponnarin pois.

Ääniherkän Naavan kanssa se on kyllä ollut suuri askel, että se on innostunut ovien sulkemisesta, vaikka siitä kuuluu kova ääni. Edellisen asuntoni keittiössä oli yksi kaapinovi, jota ei tarvinnut kuin vähän työntää ja se paukahti kovaäänisesti. Sen avulla pystyn opettamaan Naavalle, että oven tekemästä paukkeesta saa palkan. Tällä hetkellä harjoittelun alla ovatkin push-to-open-menetelmällä toimivat laatikostot. Naava on todella innostunut sulkemisesta!